MALMIN PÖYDÄT LÄHTIVÄT

Meiltä lähti sängynpöydät muutama viikko takaperin. Malmin yöpöydät olivat olleet meillä "varastossa" monta vuotta, odottamassa että omistajalla olisi jälleen tilaa niille. Itse olin varsin innoissani siitä että pöydät lähtivät vihdoin ja viimein. Olinhan niitä jo katsellut lähemmäs viisi vuotta. Ja jos rehellisiä ollaan eivät ne koskaan ole omaa silmää mielyttänyt.

 Toistaiseksi mennään ilman varsinaisi pöytiä. Mies kuitenkin kaipaa sängyn äärelle kunolla laskutilaa (ja minä laatikon jonne heivata hänen kamppeet jotka jäävät lojumaan pöydällä) joten siirsin väliaikaisena ratkaisuna perintösenkin sängyn rinnalle. 

Senkki sopikin tuohon pieneen koloon yhtä hyvin kuin nenä päähän, joten voi olla että se jää tuohon pidemmäksi ajaksi. 

Muutaman kuukauden makuhuoneen seinän maalaamisen jälkeen alan vähitellen olemaan sitä mieltä että väri on liian sinertävä. Seinän sinertävyys korostuu varsinkin kuvissa, kun se taas todellisuudesa on vähemmän sinertävä. Voi kuitenkin olla että maalaan seinän uudemman kerran lähitulevaisuudessa. Mutta näillä mennään toistaiseksi :)

OMAN LUOVUUDEN LÖYTÄMINEN

Joinakin päivinä sitä tuntee itsensä erityisen luovaksi. Toisina päivinä luovuutta ei löydä mistään. 

Itse olen löytänyt pitkästä aikaa luovuuden uudelleen piirtämisessä. Ja kun kerran siitä on kerran saanut otteen kiinni, ei siitä helpolla luovuta. 

Joululoma meni 90% piirtämiseen. Miehestä jopa näki että hän pikkuhiljaa alkoi jopa kyllästyä siihen että istuin keittiöpöydän äärellä suurimman osan päivästä piirtämässä. Oikeat työvälineet ovat myös edesauttanneet ja motivoinneet omaa luovuttaan.

Vihoin ja viimein luulen että olen löytänyt itselleni ammatin joka ei tunnu työltä. Ja se jos mikä kannustaa itseä jatkamaan ja kehittymään. 

MURRETUT VÄRIT

Näin talvisin tykkään pukeutua isoon villapaitaan. Oikean mallista ja kokoa on kuitenkin vaikea löytää. Kaksi ehdotonta lempparia ovat olleet Honkydoryn väljät paidat. Väreissä taas suosin murrettuja maanläheisiä värejä. Näitä värejä huomaan myös että kaipaan jälleen muutaman vuoden jälkeen myös enemmän sisustuksessa. Makuhuone saikin syksyllä hieman lämpöä kun maalasin päätyseinän. Nyt mietinkin että pitäisikö maalata myös loput seinistä..

KUDOTTU JOULULAHJA

Parhaimmat lahjat ovat mielestäni rakkaudella tehdyt. Ne eivät tarvitse olla isoja, kalliita tai sen kummempia. Riittää että niissä näkee antajan kädenjälki ja suuri sydän. 

Olenkin viimeiset vuodet pyytänyt ettei minulle tarvitse ostaa mitään kummallisia lahjoja, vaan mikäli aikaa ja mielenkiinto riittä ni otan mielelläni vastaan jotain itsetehtyä.

Yksi lempijoululahjaksi nousi ehdottomasti tämä äidin kutoma tyyny. 

Olin jo aikaisemmin syksyllä vinkanut äidille Saanan ja Ollin Novitalle suunittelemasta tyynymallista. Äiti jopa teki muutaman koevedoksen kuviosta eri värisillä langoilla, joista sain valita sen oman lempparin. Olin siis hyvinkin tietoinen siitä että äiti oli kutomassa kyseistä tyynyä minulle mutta kuitenkin yllätyin suuresti kun jouluaattona yhdestä paketista kuoriutui kyseinen yksilö.  

TULPPAANIT

Tulppaanikausi on virallisesti korkatti. Tai omat ykilöni alkavat jo vetää viimeisiään. Ennen kuin kaikki kukat ehtivät kuolla pois asettelin ne muutamat elossa olevat pieniin lasipulloihin. 

Huomenna alkaisi taas arki ja työt. Kyllähän tässä jo melkein kuukauden ehti olla lomalla. Vielä pitäisi yrittää tsempata koulupiirustuksien parissa ennen laivaan lähtöä. 

Katsotaan milloin ehdin seuraavan kerran kurkistaa blogin puolelle :)

IKEAN UUTUUDET

Selasin läpi Ikean uutuuksia jotka tulevat myytiin helmikuussa. 

Ihastuin varsinkin uusiin pöytiin ja valaisimiin. 

Valitettavasti ovat pöydät liian isot meidän pienenn keittiöön mutta ehkäpä löydän paikan jollekin uudelle valaisimelle. 

PÖÖBEL

Vuodevaihde vietimme avokin kanssa Tallinnassa. Itse en ole ajemmin käynyt kaupungissa tai maassa, joten mukavaa oli päästä ihan ulkomaille muutamaksi päiväksi ;) 

Vanhasta kaupungista en ollut ajemmin kuulut kuin hyvää joten tämä kaupunginosa ei ensikertalaista turistia yllättänyt. Kaunis ja viihtyisä jopa räntäsateessa. Mikä minua kuitenkin yllätti positiivisesti oli virolaisten ystävällisyys - varsinkin nuorempi sukupolvi kohteli meitä joka paikassa mitä suurella sydämellä ja ystävällisyydellä. 

Hotellimme läheisyydessä sijaitsi eräs aika helmi ravintola. Ulkopuolelta puutalo muistutti enemmän Peppi Pitkäossun Huvikumpulta mutta sisäpuolelta kuoritui mikä ihanin ja viihtyisin ravintola Pööbeli.

Pööbel, ravintolapubi, oli kuukausi ajemmin avautunut ja mikä ravintola tämä olikaan. Ensimmäinen tunti meni tiloja tarkistellen ja ihaillen. Vielä en ole astunut ravintolaan jossa olisin kokenut niin suurta mielihyvää kuin astuessani Pööbeliin. Raakapuu, metalliosia teollisuudesta, valkoiset laatat tiililadonalla, kirjahyllyt jotka pursuivat vanhoista  kirjoista sekä mustalla liitumaalilla maalattu katto joka täyttyi erinlaisilla kuvilla ja kirjoituksilla. Kakluunissa rapisi tuli ja myyjä joka esitteli ravintolan viinikaappista erikoisviinejä asiakkaale. Ei kai tarvitse erikseen sanoa että tunnelma oli käsinkosketeltavaa ja niin harmoonista. 

Virolaisia oluita oli tarjolla vaikka millä mitalla. Suosittelen kokeilemaan Blond Munk ja Must Nunn  sekä ruokalistalta maksapihvejä. Nom, nom! 

Jepp, tässä paikassa viihdyttiin - moonta tuntia ja seuraavana päivänä oli pakko käväistä uudemman kerran ;)