29 September 2014

KESÄINEN MAKUHUONE JA AATTEITA VALOSTA

 
Sain nopean kutsun tulla aikaisemmin töihin joten täällä merellä seilataan. Vielä olisi päälle viikko jälljellä ennen kun pääsen takaisin manteren puolelle. Kotiin jäi pari projektia kesken ja valmiiksi suunnittelemani blogipostaukset tekemättä. Jotta blogi ei jäisi ihan kylmäksi ajattelin vilauttaa muutama otos kesäisestä makkarista. Voi jos saisi tuon ihanan kesäauringon pysymään muutaman kuukauden pidempään meidän pimeässä maassa. Juuri tuo valon määrä on se asia jota kaipaan erityisesti talvella. Tänä kesänä huomasin erityisesti kuinka paljon pelkästään valo auttaa pysymään virkeänä ja jaksamaan enemmän. Kuinka mahtavaa onkaan herätä joka aamu aikaisin ja pirteänä uuteen päivään.


 
Valosta puheenollen ollaan ajateltu että hankittaisiin kotiin herätysvalo. Olen täysin vakuuttunut siitä että valolla on suuri merkitys sillä kuinka hyvin tulee nukuttu öisin ja kuinka nopeasti ja hyvin sitä herää aamulla. Varsinkin tällaiselle aamuuniselle juurikin ne pimeät aamut ovat täyttä tuskaa ja mieluiten sitä jäisi peiton alle jatkamaan unia.
 
Onneksi vielä saamme nauttia luonnon valosta vielä hetken aikaa pidempää kuin se 8h vuorokaudesta.  

Ennen töihiin lähtöä siirsin ison laatikoston pois makkarista ja Hayn Loop-stand sen tilalle. Tilasta tuli kertaheitossa paljon tilavampi ja jotenkin valoisampi. Seuraavalla vapaalla mielessä onkin pieni diy-projeksti juuri makkariin, vanhoista viinilaatikoista. Katsotaan mitä siitä tulee :)


22 September 2014

OLIIVIPUU



Minä olen aina ollut aivan onneton kasvien suhteen. Viherpeukaloa minusta ei koskaan tule ja tämän olen myös hyväksynyt. Viime vuoden aikana olen kuitenkin saanut kasvini selviintymään ja reheveytymään. Voisin jopa todeta että ehkä en olekkaan ihan mahdoton tapaus. Noh, hirveän vaikeahoitoisia kasveja meillä ei ole. Haastavin kasvi taitaa olla orkidea joka jopa ehti kukki monta kuukautta ennen kun tiputti kaikki kukkaset. Elään kuitenkin siinä toivossa että kasvi vielä kukkisi, sillä juuret ovat pysyneet vihreinä. 

Viime vuonna päätin ostaa oliivipuun, vaikka tiesin onnistuvani tappamaan sen. Puu viihtyi onnekseni hyvin ulkona parvekkeella yli kesän ja myöhään syksyyn. Kun yöpakkeset koittivat nostin puun sisälle olohuoneeseen jossa se viihtyi hyvin. Tammikuun puolessa välissä oliivipuu alkoi omaksi ilokseni kukkimaan ja uusia vihreitä lehtiä puhkesi. Ei kuitenkaan mennyt kuin kuukasi siitä kun puu oli elämänsä kunnossa siihen että puu kuoli juuriaan myöten. 



 Todennäköisesti puu olisi kaivannut kylmän "talven" ennen kukkimistaan. Tai näin olen sen itse päätellyt. Lämmin etelänaurinko lämmitti puuta koko talven ja keväällä kun pitäisi"herätä" talvilevosta tuli pulma vastaan kun puu ei ollut saanut levätä kunnolla talven yli. Tänä keväänä osti uuden oliivipuun jonka nostin viime viikon lopulla sisälle, kun yöt alkoivat olemaan sen verran viileet. Pulma tule olemaan miten saisin puun tänä vuonna talvilevolle kerrostalokasiossa jossa kaikki ikkunat ovat etelään päin?? Parveke ei myöskään ole lasitettu jotta voisin jättää puun ulos talven yli. 

Selviäisikö puu ullakolla jonne aurinko ei pääse?
Vinkkejä otetaan mielellään vastaan viisaimmilta viherpeukaloilta :)   


19 September 2014

PUIKOT JA LANGAT ESILLE



Aina syksyn tullen tulee kaivettu puikot ja langat esille. Minua onkin aina välillä kutsuttu mummoksi sillä olen aina pitänyt kutoamisesta. Villasukkia on tullut kudottu useampia, samoiten pipoja, kaulahuiveja ja ponchoja. Neulepuseroitakin olen aloittanut kutomaan mutta vieläkään en ole yhtään saanut päätökseen. Pitääkin yrittää saada ainakin yksi niistä valmiiksi tämän syksyn aikana :) 

Cittarissa törmäsin näihin ihanan värisiin Nalle lankoihin jotka oli pakko ostaa mukaan. Jo on parit villasukat ja lapaset kudottu. Seuraavaksi olisi luvassa pieni pipo. Laitan paremmin kuvia kun olen saanut kaikki valmiiksi kudottu. 

Iskeekö teihinkin sama kutomisinto aina syyskauden alussa?

16 September 2014

RETROTUOLIT, OSA 1

Ilmottauduin vidoin ja viimein Työväenopiston verhoilu ja entisöinti kurssille. Huonekalujen restaurointiin uskallan ryhtyä ilman sen suurempaa tietotaitoa mutta huonekalu verhoiluun en ryhdy ilman minkäänlaista tietoa. Verhoilussa pitää jo olla jonkinlainen tietämys siitä miten ja mitä täytemateriaaleja tulisi käyttä sanomatta miten solmia jousia yhteen tai kiinnittää satulavöitä. 

Itse olen jo jonkin aikaa etsinyt 50-60-luvun k-tuolia sopivaan hintaan ja mielellään pari kappaletta. Viikonloppuna tuli vastaan kaksi sopivaa kandidaattia ja tänään kävin Laitilasta asti noutamassa huonokuntoiset tuolit hoiviini. Kyllä näistä vielä komeat saadaan kunhan pehmusteet, satulavyöt ja verhoilu vaihdetaan. 

Ajattelinkin että jakaisin täällä kaikki tuolien kunnostamisen eri työvaiheet, kun kerran saan kädestä pitäen opetusta. Toisen tuoleista ajattelin viedä työväenopistolle verhoilukurssille omaksi restaurointi ja verhoilu projektikseni ja toisen kunnostan kotoa käsin. Näin saan kerrata aina kotona mitä tuli kurssilla tehty ja opittu. 

Saapa nähdä mitä tästä tulee. Voin kuitenkin taata etteivät tule olemaan yhtä huonossa hapessa restauroinnin jälkeen, tai noh ei vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa - tai miten se menikään ;)

15 September 2014

PERINTÖSENKIN MUODONMUUTOS


 Ihana perintösenkki on isoäitini vanha. Isovanhempani eivät olleet mitenkään varakkaita mutta kun oli kyse huonekaluista ja astioista oli isoäitini hyvinkin tarkka siitä mitä sai tuoda kotiin. Alvar Aallon kalusteet olivat hyvin edustetut kuin myös Arabian porsliini. Tällä hetkellä meidän koti sijaitseekin isovanhempieni kerrostalokasiossa. 

Tänne muuttaessani tasan neljä vuotta sitten tein perusteelisen pintaremontin. Lattiat, seinät ja katto sai uutta pintaa ja keittiössä uusittiin osa keittiökalusteista. Äitini, jonka lapsuudenkoti tämä kaksio on ollut (ajatella että tässäkin pienessä kaupunkikaksiossa on asunut nelihenkinen perhe!), oli tarkka siitä että kiinteät vaatekaapit makuhuoneessa säilytettäisiin samoin kuin yksi iso keittiökaappi. Muuten sain suhteelisen vapaat kädet valikoida minkänlaiset pintamateriaalit tähän kaksioon tulisi. Kriteerinä kuitenkin että olisivat suhteelisen ajattomat ja sopisivat moneen makuun. 

Tänäpäivänä valikoisin kestävämmät materiaalit ja palkkaisin remppamiehen tekemään muutokset. Tai noh, ehkä sitä on oppinut virheistään ja tietää paremmin miten eri pintamateriaalit käyttäytyvät ja miten saada hyvää jälkeä, sillä meiltä löytyy monta pientä kulmaa jonka pitäisi tehdä uudestaan. Toisinaan olen ylpeä itsestäni että olen osanut ihan itse näinkin paljon remontoida, hyvinkin lyhyessä ajassa. 

Takaisin isoäitiini ja hänen erinomaiseen sisustusmakuun :) Kesällä äitini möi isovanhempieni kesämökin, mutta ennen kuin kauppakirjat tehtiin kävimme tyhjentämässä mökin. Itse rakastuin tähän perintösenkkiin niin palavasti että kysyin saisinko tämän muistoksi isoäidistäni. Samalla reissulla valikoin myös itselleni erään ainutlaatuisen wieniläistuolin joka myös koki kesänaikan muodonmuutoksen.  Pitääkin esitellä tuo kaunotar paremmin ;)

Pari kuukautta meni ja perintösenkki majaili vanhempieni autotallissa kunnes päätin että se ei enään voisi siellä olla. Joten laitoin erään turhaksikäyneen kenkäkaapin myyntiin jotta tämä uusi kaunotar mahtuisi meille. Onneksi sain kenkäkaapin nopeasti myyty alta pois ja perintösenkki sai muuttaa uuteen kotiin (tai takaisin vanhaan alkuperäiseen kotiinsa). 



Viikon verran katselin senkkiä alkuperäisessä kuosissaan, kunnes oli pakko myöntää itselleen ettei se sopinut sellaisenaan meidän kotiin. Perusteelinen hionta ja pari kerrosta Osmo Color Deco puuvahaalla oli kaikki mitä tarvittiin jotta tämä kaunokainen sopisi paremmin meille. Voi että! En kyllä voisi tyytyväisempi olla lopputulokseen. Enään pitäisi löytää uudet avainkilvet ja kaunotar olisi jälleen edustuskuntoinen. Helpommin sanottu kuin tehty sillä uusien löytäminen on osottautunut vaikeammaksi kuin luulin. Koristeelisia avainkilpejä löytyykin vaikka huru mycke mutta selkeälinjaisia 50-60-luvun avainkilpejä ei sitten millään. Olisiko teillä mitään hyviä ehdotuksia mistä moisia löytyisi? Kasvihuoneilmiö? Perintösenkki-postauksessa näkyy vanhat avainkilvet ja haluaisinkin saman tapaiset. Värillä ja materiaalilla ei ole niinkään väliä, sillä ne voin myöhemmin tuunata oikean näköisiski :)  

Mukavaa alkanutta viikkoa.

13 September 2014

PIZZA JA LEFFAILTA


Voihan räkä. Nyt se sit iski entistä kovemmin. Syysflunssa. 
Ei tässä muu auta kuin ottaa iisisti ja antaa kropan levätä. Keittää lämmintä juotavaa ja katsella vanhoja elokuvia. Olen muuten ihan hulluna kaikkiin vahvoihin musikaalielokuviin Maja Poppasesta, Sound Of Musiciin sekä Greasistä Blues Brothersiin. 
Mies laittoikin pizzan uuniin joten ehkä pitäisi valikoida minkä leffan sitä tänään katsoisi.

11 September 2014

PERINTÖSENKKI


Tällä hetkellä minua ahdistaa meidän kodin sisustus. Tämä ahdistus alkaa olemaan jokavuotinen ja iskee aina keväällä ja syksyllä. Keväällä tavaran paljous ahdstaa mutta siitä pääsee suht nopeasti eroon suursiivouksella ja karsimalla käyttämättömäksi jääneet esineet. Syysahdistus on taas jotain muuta. Silloin kaipaa jotain uutta joten pelkkä suursiivous ei auta, vaikka hieman helpotusta sekin tuo. 

Minä reippaana tyttönä ryhdyin tuumasta toimeen ja laitoin muutaman isomman turhaksi jäänneen kalusteen myyntiin Tori.fihin, ja alle vuorokaudessa ne olikin jo myyty. Loistava paikka tuo myyntiportaali! Olen muuten vasta viime aikoina todella alkanut arvostamaan huonekalujen kierättämistä. Toiselle roska voi todellakin olla toiselle aarre. Käyttämättömäksi jäänneet tavarat kuuluu ehdottomasti karsia pois ja laittaa kiertoon.


       Ja koska sain edelliset huonekalut alta pois hain hymy suussa porukoiden autotallista tämän perintösenkin joka oli jo vuosien päivät odottanut kotiutumista uuteen kotiin Senkki hakee vielä omaa paikkaansa, mutta voi kuinka tällaiset pienet aarteet kummasti piristävät ahdistunutta sisustusoloa :) 

Aluksi olin sitä mieltä etten kunnosta tai tee mitään senkille, vaan sen lämmin väri toisi mukavasti hieman lämpöä meidän sisustukseen. Lopulta ei mennyt montaa päivää ennen kun oli pakko myöntää jopa miehelle ettei se sopinut meille tuolaisenaan. Joten enään ei senkkki ole tämän värinen. 

Minkän väriseksi luulette että tästä tuli?




9 September 2014

KUPPI KUUMAA JUOTAVAA


Nyt se sit tuli. Flunssa. 

Mies on ollut kipeänä jo monta päivää mutta minä olen säästynyt pöpöiltä - tähän aamun asti. Ärräpäinen kaktus on asettunut kurkkuun ja limakalvot ovat turtuneet. Onneksi ulkona ei paista aurinko joten voin hyvin mielin uppoutua sohvaan lämmin teekuppi kädessä, villasukat jalassa ja uusin Deco sylissä ♡ 


Illalla pitäisi pakata laukut ja suunata yövuoroon pitkästä aikaa. Saa nähdä kuinka käy.

Oletteko muuten huomanneet kuinka paljon pihlajanmarjoja tänä vuona on. Toivottavasti ei ole luvassa kylmää talvea, niinkuin vanhan sanonnan mukaan olisi. Itse poimisin muutaman oksan maljakkoon. Tuo mukavasti pientä väripilkettä syksyiseen kotiin. 

Mukavaa tiistaita murut.


8 September 2014

KURKISTUS KEITTIÖÖN


Meidän keittiö on ollut murheenkryyni, mikäli minulta kysytään. Toisaaltaan pidän siitä että osa kiinteistä keittiönkalusteista on ehtaa alkuperää 50-luvulta ja että osa on uusittu ja vastamaan nykypäivän tarpeita. Oma silmä kärsii kuitenkin pienistä esteettisistä puitteista ja tämän takia en ole halunut panostaa keittiön sisustukseen samoissa määrin kuin kodin muiden huoneiden suhteen. 

Keväällä alkoi keittiön olematon sisustus ottamaan sen verran päähän että aloin pienin askelin tekemään asialle jotain. Ensimmäisenä lähti keittiöstä iso vitriini ja takaseinä sai uuden raikkaan värin Kalklitir kalkkimaalilla. En voi varmaan tarpeeksi hehkuttaa tätä ihmemaalia joka on noussut sisustusblogejen myötä suureen suosioon.  


 Ikeasta raahasin Bestån korkeat kaapit toimimaan astiakaapin virkaa. Tämän jälkeen alkoi pitkä kirppariralli valkoisen pyöreän keittiöpöydän löytämisessä, sillä olin laatinut tarkan vision siitä millaisen ruokailuryhmän haluaisin mutta sitä oikeata ei tuntunut millään tulevan vastaan -
valkoinen pyöreä pöytä trumpettijalalla ja sen kaveriksi pari selkeälinjaista pinnatulia sekä pari wieniläistuolia.

Pinnatuoli löytyi lopulta helposti vanhempieni autotallista ja ensimmäinen wieniläistuoli isovanhempieni mökiltä. Toinen wieniläistuoli osottautui lopulta oikeaksi Löydöksi jonka huusin itselleni muutamalla eurolla. Ruokapöydän löytäminen osottautui kuitenkin erittäin vaikeksi ja kun sitä oikeata ei tuntunut tulevan vastaan tartuin pensseliin ja valkoiseen väriin ja maalasin meidän vanhan Jokkmokk ruokapöydän. Samalla voisin ihan vaan tiedottaa että tämä pöytä on täyspuuta eikä vanerilevyä jota olin jollain ihmeen tavalla itselleni uskotellut ;) - minua edelleenkin melkein raivostuttaa se tosiasia etten ollut ajemmin tajunut vilkaista pöydän alle tarkistakseen pöydän materiaali vaan hyväksynyt ettei sitä jostain syystä pystyisi maalamaan siten että lopputulos olisi hyvä ja mielytttävä...

Pikkuhiljaa alkaa keittiökin näyttäämään siltä että se on osa kokonaisuutta. 


Marmoria ja kristallilasit. 
Tämä vuoden hitti sisustustustuotteissa ♡


5 September 2014

SYYSSADON KORJUU



Luulen että olen tullut vanhaksi. Tai ainakin aikuiseksi. Enään ei haittaa vaikka helteet loppuivat aika ajoin. Syksy tekee tuloa ja villasukat saa kaivaa esiin. Odotan jopa innolla syksyä. Pimeneviä iltoja, usvaisia viileitä aamuja ja kypseneviä hedelmiä. Nyt on kuulkaas syyssandon korjuun aika. Ja mikä onkaan parempaa kuin se että saa vetää päälleen pehmeän villapaidan, muhkeat sukat, kumisaappaat ja suunata ulos nauttimaan syysäästä ja maukkaista tuoreista hedelmistä suoraan takapihalta ♡ 


3 September 2014

KULTAINEN VAUNU


Tarjoiluvaunut ovat olleet viimeisintä huutoa myöten in tänä keväänä ja kesänä. Itsekin olen ollut erityisen valpas mikäli jostain tulisi vastaan mukava ja oikea yksilö. Tämä yksilö on ollut mielessä jo jonkin aikaa mutta hieman kova hinta on jarrutellut ostopäätöstä yksilöstä. 

Kritereitä sen oikean yksilön löytämiseen ei ole ollut kovinkaan monta *heh*. Sen tulisi olla selkeä, kierätetty, mielellään kullan värinen ja lasisella tasolla varustettu. 

Nämä kriteerit olin laatinut nähtyäni tämän yksilön - joka ei pidemmän päälle pysynyt poissa mielestäni. Mutta mistä moisen voisi saada käsiksi kun tuokin oli ollut kirpparilöytö..
Sinä aurinkoisena hellepäivänä mökillä kun avasin Tori.fi ja törmäsin etsimääni yksilöön taisin kiljahtaa niin että mökkinaapuritkin sen kuulivat. Ja kun hintaa ihanuudelle oli jäätävät 1€ (ihan oikeesti) oli ostopäätös sinetöity.  Seuraavana päivänä olikin pakko lähteä takaisin kaupunkiin noutamaan kesän parhaimman löydön. 

Vihdoin ja viimein alan innostua kirppareista ja muista kierätyskanavista - kunhan pitää silmät auki voi tehdä aivan älyttömän hienoja löytöjä. Niitä löytöjä on itseasiassa tehty yks jos toinenkin tänä kesänä ;)

2 September 2014

UUSI ALKU



Tästä se alkaa.

Uusi blogi, uudet ideat ja uudet tavoitteet. 

Minulle bloggaamisesta on tullut erittäin rakas harrastus - pieni visuaalinen päiväkirja ja paikka jonne koota ajatuksia ja kädenjälkiä. 

Lilyssä bloggaaminen oli erittäin mukavaa ja antoisaa aikaa jota en tule missään nimessä katumaan. Mahdollisuus vaikuttaa blogin ulkoasuun blogialustalla oli kuitenkin rajoitettu joka teki päätöksestä ryhtyä itsenäiseksi bloggaajaksi helpomman.

Kuvat ja blogin visuaalinen selkeä linja ovat ne seikat joihin panostan. Tekstit kulkevat siinä vieressä ja tukevat kokonaisuutta mutta eivät hallitse sisältöä. Edellisessä blogissa sain eniten kiitosta juurikin siitä että kirjoitin ruotsiksi ja tämän takia onkin ollut vaikeata vaihtaa blogikieltä. Ajatus blogata suurimmaksi osaksi suomeksi on kuitenkin muhinut pidemmän aikaa mielessäni kun olen huomannut että väkisin haluan kirjottaa toisella kotimaisella kielellä - joten päätös kielen vaihtamisesta oli loppupelissä helppoa. Toivottavasti että pahastu ja tiedän ettei kielioppi tule olemaan paras mahdollinen, mutta sitä saankin nyt harjoittaa.


Mikä Small Deco Love sitten on?

Tämä on lifestye blogi jossa keskitytään ennen kaikkea kodin sisustamiseen mutta myöskin huonekalujen kunnostamiseen, pieniin sisustusprojekteihin ja elämään kerrostalokaksiossa. Haaveissa oma koti, perunamaa ja pieni perhe - mutta milloin näistä haaveista tulee totta jää nähtäväksi.

Tulevaisuuden suunitelmat ovat siis suuret, varsinkin haaveet blogini suhteen. Katsotaan mihin tämä kaikki johtaa mutta ennen kaikkea haluan jakaa inspiraatiota, motivaatiota ja hyvää mieltä kuvien muodossa.

Tervetuloa matkaani mukaan.


:lla 

Katri